tiistai 28. elokuuta 2012

Sunday dinner Soilin ja Riikan vinkkien pohjalta

Perjantainen kauppareissu sai minut tekemään runsaasti heräteostoksia. Jumbon Stockmannin Herkun vihannesosasto oli todella houkutteleva ja suorastaan pursusi toinen toistaan houkuttelevampia kasviksia. Kärryyn päätyi mm. tavallinen- ja raidallinen munakoiso, lehtikaalia, eri värisiä pensaspapuja, kantarelleja, luomusiitakeita ja rehevä nippu timjamia.





Kysyin Cilla's blogin Facebook-tykkääjiltä vinkkejä näiden aarteiden jatkojalostamiseksi. Sain loistavia ideoita sekä Soililta että Riikalta!

Soili ehdotti munakoisoista Pasta alla Normaa, kantarelleista risottoa ja lehtikaalista ja pavuista wokkia kanasuikaleiden ja sipulin kanssa. Wokkikastikkeeksi Soili ehdotti suolaisempaa soijapohjaista makean tai tulisen wokkisoosin sijaan. Soili tunnisti myös kuvassa olevan uusiseelantilaisen Martinborough'n alueen pinot noir viinin. Hän suositteli viiniä kantarellirisoton kanssa nautittavaksi.

Riikka puolestaan ehdotti lisäämään raaka-aineisiin mm. parmesania ja tomaatteja ja tekemään Melanzane al Parmiggianon. Tomaateista, sipulista, sienistä, pavuista ja parmesanista keitetään kastike, joka laitetaan kaalinlehtien ja munakoisoviipaleiden väliin. Komeus maustetaan kermalla ja mausteyrteillä.

Kummassakin ehdotuksessa oli niin paljon hyvää, että päätin toteuttaa jotakin molemmista. Söimme alkuruoaksi kantarelli- ja siitakerisottoa. Se olikin todellista sienirisottoa isolla S:llä, jossa risottoriisi oli sivuroolissa. Kuopukseni nimittäin innostui leikkaamaan sieniä niin, että niitä riitti. Ehdotin essun pukemista ruoanlaittohommiin, mutta lopputuloksena päällä oli isoveikan ruutupaita ja kaulassa kravatti!

Tein risoton parsarisotto-ohjeen pohjalta, joka löytyy täältä: Parsarisotto. Sienet paistoin valmiiksi etukäteen ja lisäsin ne parsan tavoin loppuvaiheessa. Basilikan korvasin timjamilla.





Tuo viini oli todella oivallinen valinta risotolle. Viini on melko tyyris, lähes 20€ hintainen, mutta täysin hintansa väärti. Maku on erittäin tasapainoinen ja pinot noir -rypäleelle tyypilliset kirsikan, luumun ja mausteiden aromit tulivat hienostuneesti esille. Suosittelen!



Pääruoaksi söimme Riikan ehdotuksen pohjalta muuntelemaani munakoistopaistosta. Söimme vuoan kanssa paahtopaistia, joka yllätyksekseni jäi lähes kokonaan syömättä. Tämä vuoka olisi riittänyt hyvän leivän ja raikkaan salaatin kanssa sellaisenaan.



Melanzane al Parmiggiano (a la Cilla)
4:lle

2 munakoisoa
hyvää oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
8 tomaattia
2rkl tomaattisosetta
2tl kasvisliemijauhetta
1tl kanelia
2tl hyvää merisuolaa
mustapippuria
kourallinen basilikanlehtiä
1,5 (n. 200g) mozzarellajuustoa
50g parmesaanijuustoa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pese ja siivuta munakoisot pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi. Ripottele munakoison leikkuupinnalle suolaa ja jätä ne "itkettymään". Kuori ja leikkaa valkosipulinkynnet pieniksi kuutioksi. Pese ja leikkaa tomaatit kuutioksi (kannat voit heittää roskiin).

Kuumenna tilkka oliiviöljyä kattilan pohjalla ja lisää valkosipulit. Kuullota valkosipuleita, mutta varo etteivät pääse ruskistumaan ja palamaan. Lisää tomaattikuutiot, tomaattisose, kasvisliemijauhe, kaneli, merisuolaa ja mustapippuria. Jätä tomaattikastike hiljakseen kiehumaan kannen alle, välillä hämmentäen.

Pyyhi munakoisoista suolat ja pintaan noussut neste pois. Grillaa tai paista paistinpannulla pehmeiksi. Leikkaa mozzarellajuustot siivuiksi ja raasta parmesanjuusto. Puhdista ja leikkaa basilikanlehdet pienemmiksi suikaleiksi.

Tarkasta tomaattisoosin maku ja lisää basilika ja tarvittaessa mausteita. Öljyä pienehkö uunivuoka. Laita vuoan pohjalle tomaattisoosia ja tämän päälle kerros munakoisosiivuja. Lisää mozzarellasiivut munakoisojen päälle ja seuraavaksi kerros tomaattikastiketta. Jatka raaka-aineiden latomista vuokaan kerroksittain niin, että viimeiseksi jää kerros tomaattikastiketta. Ripottele lopuksi parmesaaniraaste pintaan.

Gratinoi vuokaa uunissa noin 30-40 minuutin ajan. Uunin lämpötilaa kannattaa nostaa loppuvaiheessa 200 asteeseen, jotta saat kauniin värin vuoan pintaan. Ota vuoka pois uunista ja anna vetäytyä hetken ennen tarjoilua.


Kiitos Soili ja Riikka huippuvinkeistä! Cilla'sin keittiön "herkkulahjat" laitetaan teille kiitokseksi postiin pikimmiten. Laittaisitteko osoitteenne sähköpostiini tätä varten, kiitos. 

Hyvää viikkoa myös kaikille lukijoilleni, muistakaahan herkutella satokauden kasviksilla!








tiistai 21. elokuuta 2012

Säveliä syksyn sisustukseen

Kävin viime viikolla Tukholmassa Formex-messuilla. Formex sisustus- ja lahjatavaramessut järjestetään kahdesti vuodessa ja elokuussa pidettävillä esitellään syksyn ja talven trendejä ja uutuuksia. 

Sisääntuloaulaan oli pystytetty Helsinki World Design Capital 2012 vuoden kunniaksi Moi Moi Helsinki -niminen lounge. Siellä oli esillä suomalaisia design-klassikoita sekä uusien suunnittelijalupauksien töitä. Marimekon kankailla päällystetyt istuinkuutiot oli varusteltu "Ole hyvä ja istu" -kylteillä. Paikalla oli myös bandi, joka lauloi suomalaisia iskelmäaarteita. En tullut kirjoittaneeksi bandin nimeä ylös, mutta muistelisin että se oli osuvasti Kekkonen. Hyvä Suomi!



Mielestäni trendeissä oli näkyvillä vain hienovaraisia muutoksia viime syksyiseen messuun verrattuna. Maalaisromanttisuus ja vintage-henki olivat vieläkin esillä, mutta eivät enää niin isossa roolissa. Luonnonmateriaaleja näkyi entistä enemmän ja esimerkiksi nahkaiset tyynyt ja matot nousivat selvästi esille. Tekstiileissä näkyi muutenkin paljon luonnonkuituja, kuten villaa ja pellavaa.

Himlan syksyn värit tulivat upeasti esille paksuissa pellavatekstiileissä.
Jos varastossasi seisoo vanha rautasänky, nyt on oikea aika kaivaa se esille. Sänky somistetaan runsaalla määrällä eri värisiä tyynyjä ja huopia. Viereen sijoitetaan pieni pöytä teemukia ja kirjaa varten ja syysiltojen käpertymisnurkkaus on valmis!

Liinavaatteet ovat nyt yksivärisiä. Esillä oli runsaasti harmaan eri sävyjä, valkoista ja nudea. Ohut ja valmiiksi ryppyinen, ns. pesty pellava näytti olevan suosittu materiaali lakanoissa. Ihana materiaali, joka hengittää hyvin, eikä tarvitse mankelointia pesun ja kuivauksen jälkeen.




Paisley-kuvio on minun kestosuosikkini ja se on vahvasti esillä myös tulevana syksynä ja talvena

Maalaisromanttisuuden toinen ääripää, musta-valkoinen minimalismi, on myös hieman hiipumassa. Vähäeleisyyttä saa nyt värittää ja rehevöittää hienovaraisilla sävyillä ja pehmeillä materiaaleilla. Sisustuksessa voi huoletta rönsyillä. Erilaisia etnisiä vivahteita on tulossa paljon, tosin pohjoismaisen vähäeleiseen makuun sovitettuna.

 Koristetyynyt olivat nyt todellakin koristeltuja!

Bloomingvillen värikkäitä tilkkutäkkejä ja ihania peace-tyynyjä.

Bloomingvillen keittiöaarteita syksyn sävyissä.


Rie Elise Larsenin iloa ja energiaa pursuavia värejä sekä helyyttävää grafiikkaa lastenhuoneeseen.
Mustavalkoista väripalettia voi lämmittää vaikkapa lämpöisellä keltaisella
Luomu- ja eettisesti tuotettu puuvilla sekä bambukuidut tekevät kovaa vauhtia tuloaan.

Oih, mitä kaikkia ihanuuksia syksy ja talvi tuovatkaan tulessaan. Oletko sinä jo laittanut kotiisi syksyn sävyjä? Entä oletko jo sytyttänyt ensimmäiset kynttilät?

Lähdenkin tästä samantien kaivelemaan kynttilävarastoa ja putsaamaan pölyt pois tuikkulyhdyistä. Aurinkoista elokuun viikkoa!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

P niin kuin piiras

Suolaisia piiraita ei ole tullut leivottua miesmuistiin. Nyt tuli tarve kokeilla miten kantarellit toimivat kesäkurpitsan ja sinihomejuuston kaverina piiraassa. Samalla vaivalla leivoin myös marjapiirasta. Mustikoista on tänä kesänä ylituotantoa ja päätin auttaa anoppini säilöntähaasteita yhden piiraan verran. Suvun pakastimet alkavat nimittäin olla jo täpösen täynnä, mutta marjoja on vielä metsässä yllin kyllin.

Suolainen piiras on oma muunnos tekemistäni piiraista. Marjapiiraaseen halusin jotain muuta kuin sen perinteisen kermaviilikuorrutuksen. Kokeilin Leila Lindholmin Vielä yksi pala -kirjasta sekamarjapaistosta, jonka muunsin piiraaksi. Sen juju on runsaassa marjamäärässä. Sen huomaa marjojen upeasta, parfyymisesta tuoksusta, joka lehahtaa uuniluukun avauksen jälkeen keittiöön.




Kantarelli-kesäkurpitsapiiras

Taikina: 

125g voita
2dl vehnäjauhoja
2dl täysjyvävehnäjauhoja
1rkl kylmää vettä
ripaus merisuolaa ja mustapippuria

Täyte: 
1 keltasipuli
1l kantarelleja
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
pieni nippu tuoretta salviaa
100g sinihomejuustoa
125g ranskankermaa
1dl maitoa
2 kananmunaa
ripaus merisuolaa ja mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nypi voi ja vehnäjauhot sekaisin. Lisää tilkka kylmää vettä ja suola, ja sekoita taikina kiinteäksi palloksi. Laita taikinapallo hetkeksi jääkaappiin kiinteytymään.

Leikkaa sipuli ja kesäkurpitsa kuutioksi. Puhdista ja paloittele suuret kantarellit pienemmiksi paloiksi. Pienet kantarellit käyvät piiraaseen sellaisenaan.

Kuullota sipulia pannulla ja lisää hetken kuluttua kantarellit. Anna paistua rauhassa keskilämmöllä, kunnes ovat vetäytyneet noin puoleen alkuperäisestä määrästä. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja anna niiden hieman pehmetä pannulla. Leikkaa salvianlehdet pienemmiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. Mausta ripauksella merisuolaa ja mustapippuria.

Ota taikinapallo jääkaapista ja painele se tasaisesti piirasvuoalle. Laita pohja uuniin paistumaan noin 10 minuutiksi.

Leikkaa sinihomejuusto pienehköiksi paloiksi. Sekoita kulhossa ranskankerma, maito ja kananmunat. Lisää merisuolaa ja mustapippuria.

Ota piiraspohja uunista. Levitä kantarelli-kesäkurpitsaseos pohjan päälle. Asettele juustopalat tasaisesti piiraan pinnalle ja kaada lopuksi ranskankerma-kananmunaseos päälle. Paista piirasta uunissa noin 20-30 minuuttia, tai kunnes se on hyytynyt ja saanut kauniin värin pintaan. 



Marjapiiras 
pienehkö piirasvuoka (esim. 20 x 30cm suorakaiteen mallinen)

Taikina:
150g voita
3,5dl vehnäjauhoja
1,5tl vaniljasokeria
1,5tl leivinjauhetta
1 luomusitruunan raastettu kuori
ripaus hyvää merisuolaa
1dl raaka-ruokosokeria
1,5dl kuohukermaa
1,5dl kookoshiutaleita

Täyte:
1l mustikoita
0,5l vadelmia (punaherukatkin käyvät hyvin)
(ripaus raaka-ruokosokeria)

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Nypi voi vehnäjauhon, vaniljasokerin, levinjauheen, sitruunankuoriraasteen, sokerin ja suolan kanssa sekaisin. Lisää kerma pienissä erissä joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää lopuksi kookoshiutaleet ja sekoita hyvin. 

Ota 1/3 taikinasta eroon ja levitä loput piirasvuoalle pohjaksi. Laita mustikat pohjalle ja vadelmat pinnalle. Ripottele halutessasi vielä vähän sokeria marjojen pintaan. Murustele loput taikinasta sattumiksi piiraan pinnalle. Kypsennä marjapiirasta uunissa keskilämmöllä noin 25 minuutin ajan, tai kunnes se on kullankeltainen.

Kiitos Anoppi-kulta kun jaksat kerätä näitä aarteita meille! Herkullista viikkoa kaikille!

Äiti tarvitsee lisää kuvausreksvisiittaa!

Kukkuu!


maanantai 6. elokuuta 2012

Voi pojat mikä juusto!

Kotiin saapuessani rappusella odotti pussillinen kantarelleja. Mökkituliaisia naapureiltani. Vähän myöhemmin toinen naapurini toi ison kimpaleen mascarpone-gorgonzolajuustoa. Pyysi kokeilemaan millaisia annoksia siitä syntyisi.

Meitä on lykästänyt naapureiden suhteen. Ruokaraaka-aineita ei pelkästään lainanta niiden äkillisesti loppuessa, vaan herkkuja myös jaetaan sopivan tilanteen tullen. Tunnustettakoon myös se, että juustoilla minua hemmotteleva naapurini kuuluu perheeseen, jossa maahantuodaan taivaallisia juustoja useasta eri Euroopan juustomaasta. Lucky me! 





Mascarpone-gorgonzola on minulle ihan uusia tuttavuus. Juustossa on kauniina kerroksina gorgonzolaa ja mascarponea. Gorgonzolan takia sitä ei voi luokitella tuorejuustoksi, mutta mascarpone tekee koostumuksesta lähes kermaista. Gorgonzolan pehmeyden ansiosta juusto on aina kauniin valuvaa ja valmista syötäväksi suoraan jääkaapista.

Mielestäni se on parhaimmillaan herkuttelujuustona, vaikkapa pienten täysjyväkeksien kanssa. Maku on todella mielenkiintoinen. Mascarponen hapokas raikkaus taittaa gorgonzolan suolaisuutta mukavasti, mutta jälkimakuna suuhun jää kuitenkin sinihomejuuston maku.

Googlaamalla selvisi, että juustoa käytetään maailmalla myös ruoanlaitossa. Sitä oli käytetty yleisesti esimerkiksi pastakastikkeissa ja piiraissa. Päätin kokeilla sitä peruna-kanttarellipaistoksessa. Juusto toimi siinä hyvin, varsinkin tuon kermaisen koostumuksen ansiosta. Vuoka tuli syötyä viimeistä nokaretta myöten.

Löysin Stockamannin Herkusta pieniä siikoja. Olivat vain noin 15 - 20cm:n pituisia ja houkuttelivat halstraamaan kokonaisina. Tein siikojen pintaan viiltoja, maustoin merisuolalla, mustapippurilla ja sitruunanmehulla. Siikojen mahat täytin tuoreiden yrttien seoksella. Käytin tähän tarkoitukseen sitrusbasilikaa, sitrustimjamia sekä persiljaa.






Peruna-kantarellipaistos
4:lle

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Yrttiöljy perunoille

kourallinen tuoreita yrttejä - kuten basilikaa, timjamia ja salviaa
1,5dl oliiviöljyä
1tl suolattuja kaprismarjoja (tavallisetkin käy)
1tl dijonsinappia
1tl punaviinietikkaa
1 pieni valkosipulinkynsi
puolikkaan sitruunan mehu
hyvää merisuolaa
rouhittua mustapippuria

Sekoita yrittiöljyn ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi öljykastikkeeksi. Tarkasta maku ja lisää suolaa tai happoa sitruunanmehun avulla tarvittaessa. Voit myös lisätä öljyn määrää, jos kastike jää liian paksuksi. 

10 keskikokoista kiinteää perunaa
hyvää merisuolaa
rouhittua mustapippuria

Kuori perunat ja viipaloi ne tasakokoisiksi siivuiksi. Kuivaa siivut talouspaperilla ja asettele laakean, matalareunaisen uunivuoan pohjalle. Ripottele merisuolaa ja mustapippuria päälle. Levitä lopuksi yrittiöljy perunoiden päälle ja laita ne uuniin kypsymään noin 20 minuutiksi.

Kantarelli-sipuliseos

3 uudensadon sipulia
1l kantarellejä
rypsiöljyä
hyvää merisuolaa
rouhittua mustapippuria

Gorgonzola-mascarponea tai sinihome-tuorejuustoa

Puhdista ja leikkaa sipulit pieniksi kuutioksi. Puhdista ja paloittele kantarellit pienemmiksi paloiksi. Kuullota sipulit paistinpannulla ja lisää kanttarellit. Paista sekoitusta keskilämmöllä, kunnes kantarellit ovat vetäytyneet. Mausta kevyesti merisuolalla ja mustapippurilla. 

Ota peruna-yrttiöljyvuoka pois uunista ja nosta uunin lämpötilaa 200 asteeseen. Levitä kantarelliseos perunoiden päälle. Lisää tuorejuustoa pieninä nokareina paistoksen päälle tasaisesti sinne tänne. 



Ihanan kesäinen sunnutai-päivällinen perheen kanssa. Ruokaa olisi kyllä riittänyt niille ihanilla naapuruksillekin. Täytyykin laittaa viestejä menemään ja katsoa josko saadaan vielä yhteinen terassi-illallinen aikaiseksi. Aurinkoista viikkoa!

lauantai 4. elokuuta 2012

Piknikillä Rööperinrannassa


Tapasin eilen lounaalla upean teho duon, Kirsimarin ja Tean. Olin saanut kutsun heidän toimistolleen Rööperinrantaan, entiselle Wärtsilän telakka-alueelle. Sää näytti hyvältä terassiruokailua ajatellen ja päätin viedä kesäisen lounassalaatin mukanani.


Söimme broileri-melonisalaattia ja marinoitua fetajuustoa. Perjantainen salaattilounas kahden energisen ystävän seurassa vaati kuohuviiniä rinnalleen. Kuohuviiniksi valikoitui italialainen Jeio Brut Prosecco. Viiniä luonnehditaan erittäin kuivaksi, mutta siinä on kuitenkin vähän jäännössokeria. Tämän ansiosta se sopi erinomaisesti hedelmäiselle salaatille sekä kesäiseen piknik-tunnelmaan.







Kirsimarin yritys, Design+ / Added Value Design toimii hyvin vahvoin eettisin ja kestävän kehityksen periaattein. Hänen kädenjälkensä näkyy ja on palkittu monessa yhteydessä, mm. naispappien uusimmassa työasumallistossa.



Yksi uusimmista hankkeista on yhteistyö italialaisen C.L.A.S.S (Creativity Lifestyle and Sustainable Synergy) -yrityksen kanssa. C.L.A.S.S tuottaa kestävänkehityksen näkökulmasta tuottetuja tekstiilejä ja kuituja tekstiiliteollisuuden käyttöön. Pääsin ihailemaan Tean suunnittelemia ilta- ja cocktailpukuja, joiden materiaaleina oli käytetty mm. maito- ja rapukuituja. Upeita luomuksia mielenkiintoisesta, eettisesti- ja ekologisesti fiksusta näkökulmasta valmistetuista tekstiileistä. Wau!

www.designplus.fi






Kana-melonisalaatti

400g broilerin rintafileetä

Marinadi
kahden limen kuori raastettuna
yhden limen mehu
0,5dl japanilaista soijakastiketta
1dl rypsiöljyä
rouhittua mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja jätä rintafileet marinoitumaan yön yli, tai vähintään 6 tunniksi.

Paista rintafileet kypsiksi, mausta hyvällä merisuolalla ja mustapippurilla. Leikkaa jäähtyneet fileet suupalan kokoisiksi suikaleiksi.

Vaahterasiirappi glaseeratut saksanpähkinät
kourallinen saksanpähkinöitä
reilu loraus vaahterasiirappia

Paahda pähkinöitä kuumalla paistinpannulla. Varo etteivät pääse palamaan. Kaada lopuksi vaahterasiirappi pannulle, ota pannu pois lämmöltä ja sekoita siirappi tasaisesti kaikille pähkinöille.  Anna jäähtyä

Salaatinkastike
puolikkaan sitruunan puristettu mehu (voit käyttää myös marinadista jäänyttä limen mehua)
1 pieni valkosipuli raastettuna
1rkl dijonsinappia
2 tl vaahterasiirappia
3rkl punaviinietikkaa
4rkl hyvää oliiviöljyä
hyvää merisuolaa
mustapipuria

Sekoita ainekset keskenään sekaisin ja tarkista maku. Lisää vaahterasiirappia, jos etikan happo tuntuu kurkussa. Anna kastikkeen makujen tekeytyä hetki ennen tarjoilua.

Leikkaa salaatteja, yrttejä kasviksia ja erilaisia meloneja suurehkoiksi paloiksi. Kasaa salaatti isolle vadille joko kerroksittain, tai sektoreittain. Asettele broilerisiivut  ja pähkinät salaatin päälle ja pirskottele kastiketta päälle


Marinoitu fetajuusto


150g fetajuustoa (luomu) kokonaisena palana (ei pieniä kuutioita)
1dl hyvää oliiviöljyä
pieni kourallinen tuoreita yrttejä, kuten oreganoa, minttua ja basilikaa
ripaus hyvää merisuolaa ja rouhittua mustapippuria

Valuta fetajuusto pakkauksen nesteestä ja asettele kulhon pohjalle. Kaada päälle oliiviöljy ja pieneksi leikatut yrtit. Ripsauta päälle varovaisesti merisuolaa ja pippuria. Anna makujen tekeytyä jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua.


Kiitos Godmama Kirsimari ja Superwoman Tea inspiroivasta tapaamisesta. Ajelin kotia kohti suu leveässä hymyssä ja ajattelin, että hommathan on oikeastaan ihan hyvässä järjestyksessä! 

Hyvää ja aurinkoista kesäviikonloppua kaikille lukijoilleni. Huomenna sunnuntaina on muuten myös loistava päivä piknikille!








keskiviikko 1. elokuuta 2012

Paisuttaako luomuruoka kauppakassin hintaa?

Niin se loma loppui tänäkin kesänä ja paluu arkeen on alkanut. Lomalla kuluu arkea enemmän rahaa ja nyt on hyvä aika pohtia rahankäyttöä ja miettiä missä voisi säästää. Katseet kääntyvät ensimmäiseksi ruokaan, joka on merkittävä menoerä nelihenkisessä perheessä. Luomuruoan kalliista hinnasta kuulee usein kommentteja. Tämä on ihan perusteltua ja osittain tottakin. Onhan luomuruoka keskimäärin tavallista kalliimpaa.

Miksi sitten suosin luomuruokaa? Innostuin luomuruuasta noin 6 vuotta sitten. Ekologiset syyt painoivat vaakakupissa, mutta myös kiinnostus omasta hyvinvoinnista alkoi kasvaa. Pienen lapsen äitinä (toinen oli vasta tuloillaan) olin myös kiinnostunut siitä, millaista ravintoa lapseni syövät. Ruokaelämysten harrastajana hurahdin myös luomuelintarvikkeiden puhtaaseen makuun.

Luomua ei tuolloin juurikaan ollut saatavilla, joten ostin kaupoista aina kaiken saatavilla olevan luomuna. Kiitos hyvin kasvaneen luomutuotteiden määrän, tämä ei enää ole mahdollista. Kauppakassin hintalappu nimittäin nousisi melkoiseksi. Harkitsenkin melko tarkkaan sitä, mitkä tuotteet päätyvät kassiini luomuna ja mitkä eivät.

Luomulaadusta koetan olla tinkimättä maidon, jauhojen ja ryynien, sipulien, omenien ja sitruunoiden kohdalla. Tomaatteja, kurkkuja ja salaattia ostan luomuna vain harvoin niiden kalliin hinnan takia. Varsinkin talvella on mielekkäämpää ostaa kotimaista tavallista kuin ulkomailla tuotettua kalliimpaa luomulaatuista. Lihoissa on valitettavan  huonosti vaihtoehtoja ja usein kotiin tulee ostettua tavallista paistijauhelihaa, nauta-sikaluomujauhelihan sijasta. Maksaisin kuitenkin mielelläni luomulihasta vähän enemmän, jos sitä olisi paremmin saatavilla.

Luomutuotteiden lisääntyminen kauppojen valikoimissa on onneksi laskenut hintoja. Kauppojen omien tuotemerkkien luomutuotteet ovat nykyisin tuttu näky kauppojen hyllyillä. Näiden ja kasvaneen kysynnän avulla luomun hintaa on saatu alemmas.

Väitänkin, että luomulaatuisen ruoan hintaeron sijasta, meidän perheen ruokalaskua paisuttaa huonosti suunnitellut kauppalistat ja sen myötä ruoan pois heittäminen. Häpeäkseni tunnustan kaappeja siivotessani heittäneeni taas kerran leivän kannikoita, nahistuneita porkkanoita ja päiväyksen yli menneitä jugurttipurkkeja roskiin. Päätin ottaa ryhtiliikeen tässä asiassa, suunnitella aterioita paremmin ja ostaa ruokaa harkitummin. Edellisen päivän ylijääneiden raaka-aineiden uudelleenkäytössä on myös petrattavaa.

Tuumasta toimeen. Tein edellisen päivän grillatusta broilerinfileestä lounassalaatin. Paloittelin astian pohjalle salaattia, lisäsin kerroksittain kaapista löytyneitä left over raaka-aineita. Mukaan pääsivät höyrytetyt haricot- ja canneloni-pavut, kirsikkatomaatteja, basilikanlehtiä, keittettyä perunaa ja ricottajuustoa. Salaatin päälle meinasin pirsokotella vielä oliiviöljyä ja ripauksen hyvää merisuolaa. Tästä syntyi mainio lounassalaatti töihin mukaan otettavaksi.






Tulipahan kirjoitettua pitkästi, mutta aihe on minulle tärkeä ja kuulisinkin mielelläni kommenttejanne tähän liittyen. Syödäänkö teillä luomuruokaa? Entä onko sinulla hyviä left over -reseptejä varastossasi? 

Otetaan tästä vuodatuksesta ja lompakon nyörien kiristelystä huolimatta vielä rennosti ja nautitaan kesäisen lämpimistä keleistä hyvän ruoan kera!


Lisää kuvateksti