Koruista ja niiden säilytyksestä

Olen ollut aina huono korujen käyttäjä. Tunnustin aikaisemmin täällä blogissakin käyttäväni vain vihkisormuksia ja nekin tulee riisuttua heti kotiin tultua pois sormesta. Lieneekö iän mukana tuomaa tarvetta koristella itseään ulkoisesti vai tyylini muuttumista runsaammaksi ja rönsyilevämmäksi, mutta huomaan käyttäväni koruja nykyisin lähes päivittäin.

Toinen selittävä seikka lienee se, että työskentelen korumuotoilijan naapurissa ja saan olla jatkuvasti kauniiden korujen vaikutuspiirissä. Kuvissa näkyvä hopeinen sulkariipus onkin putiikkinapuristani, Folkoresta hankittu. Lupaan kertoa Folkloresta ja sen lahjakkaasta omistajasta Tanjasta myöhemmin lisää, mutta heidän Facebook- sivujansa kannattaa käydä samantien kurkkaamassa.  

Kauniit korurasiat ja -astiat myös innoittavat käyttämään koruja. Kukka- ja hyönteiskuvioiset keraamisen pikkuvadit ovat Tukholman-tuliaisia ja pidän todella paljon niiden rosoisesta ja romanttisesta ulkonäöstä. Vadit toimivat aktiivikäytössä olevien korujen ja kellojen laskupaikkoina kylpyhuoneessani. Onko sinulla käytössäsi korupuu tai joku vastaava, mihin laitat korusi yösäilöön?

Kuvissa näkyvä sormus on isoäitini peruja. Kaunis, käsityönä tehty sormus ei liene kovin arvokas, mutta minulle todella tärkeä. Osa kivistä ja helmistä on vuosien saatossa irronnut sormuksesta ja se on seisonut korurasiassani tähän asti. Folkloren Tanja korjaa myös vanhoja koruja ja hän lupasi etsiä sormukseen sopivia kiviä puuttuvien tilalle. Siihen asti pidän sitä koruvadilla esillä, muistuttamassa mummista ja vanhoista hyvistä ajoista. Rauhallista maanantai-iltaa ja kauniita unia kaikille!