torstai 27. syyskuuta 2012

Ihanien naisten ilta


Perheeni miehet pääsivät lauantaina viettämään nakki- ja ranskalaispäivää hotelliin, kun meillä pidettiin naistenkemut. Miehet evakossa, talo puunattuna, tuoreita kukkia maljakossa ja 12 iloista daamia tulossa kylään. Jännittävää!



Halusin tarjota vierailleni sellaista ruokaa, jonka voisi valmistaa mahdollisimman pitkälle etukäteen. Söimme alkuun kurpitsasoppaa (kiinni jäin, taas samaa soppaa), pääruoaksi syksyistä karitsapataa ja kasvis-couscousia. Jälkiruoksi olin paistanut omenakakkua, jota nautimme vaniljakastikkeen ja inkivääriliköörin kera. Simppeli, mutta herkullinen syysmenu.

Syksyinen karitsapata on Leeni Peltosen ohjeen pohjalta tehty ja se on ollut jo muutamana syksynä perheemme suosikkilistalla. Makumaailmaa määrittelevät intilaiset mausteet sopivat mielestäni hienosti pimeneviin ja viileneviin iltoihin.

Kotimme täyttyi naurusta, hassuttelusta ja koskettavista tarinoista. Illasta teki poikkeuksellisen myös se, etten itse koskenut kameraan tällä kertaa ollenkaan. Tämän postauksen kuvista vastaa valokuvaajaystäväni Rimma, jonka upeisiin töihin pääsette tutustumaan myös tämän linkin takaa: Rimma Lillemägi.






Syksyinen karitsapata

800g karitsan paahtopaistia

Marinadi:
2 dl punaviiniä
2 rkl ketjap manis-maustekastiketta
2 rkl mangochutneyta
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä

Pataan:
2 purjoa
2 hapanta omenaa
2 rkl tomaattipyreetä
2 tl garam masalaa
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
n. 3 dl punaviiniä
2-3 rkl soijaa
hyvää merisuolaa ja mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paloittele paahtopaistit ronskeiksi kuutioksi. Kuori ja paloittele valkosipulinkynnet pieniksi kuutioksi. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada kuutioidun lihan päälle. Anna marinoitua yön yli tai vähintään kuusi tuntia.

Valuta lihapalat marinadista ja ruskista ne paistinpannulla useammassa erässä. Siirrä ruskistetut lihat pataan. Lisää puhdistetut ja viipaloidut purjot, sekä kuorineen kuutioidut omenat. Lämmitä tilkka öljyä pannulla, lisää tomaattipyree, garam masala ja jeera. Anna mausteiden pulpahtaa ja paahtua hetken aikaa pannulla. Lisää punaviini ja soija pannulle ja sekoita ainekset keskenään. Kaada liemi pataan. Kypsennä pataa uunissa noin tunnin ajan. Tarjoile höyryävän kuumana esim. basmatiriisin tai couscousin kanssa.

Kiitos Rimma ihanista kuvistasi ja kiitos myös kaikille teille ihanaisille vierailleni. Tällä naisenergialla pääsee pitkälle pimenevään syksyyn!














tiistai 18. syyskuuta 2012

ReWrap puhelinsuojuksen voittaja!

Kiitos kaikille Villinä violetista ja uusista kujeista -postauksen kommentoijille sekä täällä blogissa, että Facebookissa. Oli ilo lukea kommenttejanne, toiveitanne ja tervehdyksiänne!

Onnetar on tehnyt valintansa ja reWrap älypuhelimen suojuksen saa itselleen Jonna!



Onnittelut Jonna. Laitatko minulle sähköpostiin cilla@cillas.fi omat yhteystietosi ja väritoiveesi. Suojuksia löytyy kuvan väreissä, eli harmaa (on ihan puhdas harmaa, eli lilaan taittuva kuten kuva ehkä saattaa näyttää), fuksia, vihreä ja oranssi.



Aurinkoista tiistaita kaikille toivottelee puotipuksu!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Tunnustus!


Olen näköjään onnistunut jotenkin ujuttautumaan 
sisään blogosfääriin, kun huomasin juuri saaneeni TUNNUSTUKSEN! Vau, kylläpä tuntuu ylevältä! Kiitos ihanaisen Kotvasia blogin pitäjälle! You made my day!



Pistetään tunnustus eteenpäin! Minulla on lukuisia suosikkiblogeja ja viiden suosikin nimeäminen on yllättävän vaikeaa. Päätin pidättäytyä ruokapainotteisissa blogeissa. 


Tässä tunnustukseni haasteeseen liittyen:


1. Chicling Hannan tekstejä lukiessa tulee aina hihiteltyä ääneen. Jutut ja kuvat ovat oivaltavia. Ravintola-alan kasvattina seuraan innolla Raflan kuulumisia Hannan blogissa. 


2. Vatsasekaisinkilinkolin Nimi ja tarina sen takana ovat kutkuttavan hauskoja. Riikka ja apupoika tekevät ruokaa minun makuuni ja kuvaavat toinen toistaan upeampia kuvia.


3. Omenaminttu Kirjoittajalla on mukavan ajankohtaisia aiheita ja huh, miten hienoja kuvia. Valot ja varjot rakastavat Omenaminttua ja hänen kameraansa!


4. Soppakellari Tuslan blogi on minulle aika uusi tuttavuus, mutta viimeisimmän postauksen aloitus: "Olen Euroopan kehnoin ja kärsimättömin askartelija" sulattaa sydämeni. Älä huoli Tusla, et ole tavannut minua vielä!


5. Jokihakakokkaa Jokihaka tekee hyvää, ronskia ruokaa. Kuvia ei voi olla katselematta ilman että kuola väkisinkin lorahtaa suupielestä.



Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi sinulle tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Tsemppiä viikkoon kaikille blogikavereilleni!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Syksyn paras kurpitsakeitto

Hyvänen aika sentään miten hyvä soppa! Teimme tätä viime viikonloppuna alkukeitoksi kun Vuokon ja Jeremyn perhe oli kylässä. Sitä piti saada heti lisää.



Maku on toisaalta hyvin vaatimaton, mutta kuitenkin todella monipuolinen. Myskikurpitsan (butternut squash) vienoon, voimaiseen makuun yhdistyy valkosipulia, sitruunaa ja muskottia. Halusin kokeilla keiton viiniksi Chablista ja koetin löytää Petit Chablis -valikoimasta sopivaa, hyvän hinta-laatusuhteen yksilöä. Tällainen maalaishenkinen soppa ei kaipaa rinnalleen liian fiiniä viiniä.



Sopan resepti on ruotsalaisen Lotta Lundgrenin Om jag var din hemmafru -nimisestä keittokirjasta. Löysin sen kesälomareissulta Tukholmasta. Kuopukseni kutsuu sitä "kirja jossa tädillä on kuollut jalka kädessä" nimellä. Kirjan kuvamaailma on melko provokatiivinen, mutta todella hieno. Olisinpa minäkin noin rohkea!




Mitäs tässä nyt höpistään - minähän olen todella rohkea. Olen uskaltanut jättää uramaailman taakseni ja perustanut oman yrityksen. Pitkä ura isoissa yrityksissä on vaihtunut puotipuksun työhön omasssa piskuisessa busineksessa. Tasaisesti pankkitilille tupsahtava palkkasuoritus on nyt historiaa, mutta saan olla innovatiivinen ja käyttää energiani töihin jotka ovat mieleisiä ja merkityksellisiä. Ehkäpä uskallan vielä joskus kuvata itseäni puristamassa hunajaa nallepurkista mustissa kynsissä.

Tällaisessa muutoksen myllerryksessä tarvitaankin ihania iltoja perheen kanssa hyvän sopan parissa. Sillon sitä viimeistään muistaa elävänsä unelmaansa. Toivottavasti sinullakin on hyvä viikonloppu!


Kuopuskin oli ruoanlaittohommissa - tässä syntyy syksyinen marjapannu!

Kurpitsakeitto

1,5 kg myskikurpitsa tai -kurpitsoita
1 suuri keltainen sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 luomusitruuna
1rkl hunajaa
0,5 tl muskottipähkinää
hyvää merisuolaa ja mustapippuria
6 dl vettä
4 tl kanaliemijauhetta
2dl kuohukermaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Leikkaa kurpitsat poikittain halki. Laita kurpitsa,  kokonainen sipuli ja valkosipulinkynnet uunipellille. Laita kasvikset uuniin paahtumaan ja anna kurpitsojen ja keltasipulin paahtua noin 50 minuuttia. Ota valkosipulin kynnet pois noin 10 minuutin kuluttua.

Anna kasviksien jäähtyä. Koverra lusikalla kurpitsojen sisus kattilaan. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja lisää ne kattilaan. Lisää vettä ja kanalientä ja anna keiton kiehahtaa. Lisää sitruunan raastettu kuori, hunaja, muskottipähkinä, vähän merisuolaa ja mustapippuria. Anna keiton kiehua keskilämmöllä noin 10 minuutin ajan.

Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää kerma ja pieni tilkka sitruunanmehua. Anna sopan vielä kiehahtaa ja tarkasta maku. Lisää tarvittaessa merisuolaa ja muita mausteita.

pssst! muistathan edellisen postaukseni kilpailun... kannattaa käydä kommentoimassa!




perjantai 7. syyskuuta 2012

Villinä violetista ja uusista kujeista!


Auringonvalon taittuessa lämpimämpään tulee hinku syvempiä ja syksyisempiä värejä kohtaan. Kesän ohuet pastellit alkavat tuntua haljuilta. Tänä syksynä olen haksahtanut pahemman kerran violettiin ja kaikkiin sen sävymaailmaan sointuviin väreihin, kuten fuksiaan, purppuraan, munakoisoon, luumuun ja jopa pinkkiin.

Syksyn juurevat sävyt näkyivät myös sisustusalan messuilla Tukholmassa. Tummaan liilaan ja fuksiaan yhdistettiin runsaasti mm. sammaleen vihreää. Miten ihania ja luonnollisia säyvjä. Ihan samoja kuin torien vihannes- ja kukkatiskeillä.


Torilta se syksyn teemaidea syntyikin. Sammaleen vihreää ja munakoisoa! Cilla’s Feel Good Webshopin ensimmäinen trendimallisto on saanut alkunsa. Ai mikä ihmeen Feel Good Webshop?

On aika raottaa verhoa ja paljastaa salaisuus. Ajattelin jakaa tämän ihan ensimmäiseksi teidän, rakkaiden lukijoideni kanssa.  Syksy tuo mukanaan uusia kujeita elämääni, kun Cilla’s Feel Good Webshop avataan lokakuussa.

Tämän inspiraatiokuvani on bongattu Pinterestistä.

Olisi helppoa aloittaa kertomalla kuinka toteutan pitkäaikaista unelmaani. Toki teen sitäkin, mutta minulla on myös ihan rationaaliset syyt webshopin perustamiseen. Olen tuskastunut siihen, miten hankalaa mm. piensisustustuotteiden hankkiminen voi välillä olla. Sisustusliikkeitä on yllin kyllin, mutta tuntuu, että niiden tarjonta on melko samantyylistä. Viime vuosien maalaisromanttinen ja New England -tyylit ovat ihania, mutta eivät sovi meidän suoralinjaisen talomme sisustukseen. Skandinaavinen design hivelee silmääni, mutta menee usein yli budjetin.

Esteetikkona saan paljon iloa ja energiaa elämääni kauniista arjen esineistä, kuten syksyn sävyyn sopivista yrttiteepurkeista, puhelimen suojuksesta tai vaikkapa sävyihin kauniisti sointuvasta kynsilakasta. Idea ja kuva on mielessä, mutta tuotteiden metsästämiseen menee paljon aikaa ja hankinta on usein aika hankalaa. Vaan eipä ole enää, sillä olen valinnut Cilla’sin mallistoon toisiinsa sopivia arjen ihastuttajia. Tuotteet ovat pääosin piensisustustuotteita, mutta mukana on myös keittiötarvikkeita, deli-tuotteita, kosmetiikkaa ja koruja.



Tuotteista mahdollisimman moni on valmistettu kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Ne ovat joko ekologisesti tai eettisesti fiksusti tuotettuja. Olen pistänyt kaikki tavarantoimittajat koville kyselemällä heidän toimintaperiaatteistaan. Brandit, joiden päällimmäinen tarkoitus on tuottaa ns. edullisen tuotannon maissa halvalla, nopeasti kuluvaa tavaraa, olen raakannut armotta pois valikoimista. Osa toimijoista on päässyt mukaan upean designin avulla. Ihan vaan siksi, että olen perso kauneudelle ja upeille ihmisille kauniin designin takana.




No nyt se on sanottu ääneen! Olen jännityksestä jäykkänä, kun mietin millaisen vastaanoton shoppini keskuudessanne saa.  Onkohan teillä muillakin samanlaisia ajatuksia sisustamisesta ja sen haasteista? Entä ovatko minun mieleiseni värit ja kuosit sellaisia mistä tekin pidätte? Monta yötä on jo tullut valvottua ja varmasti niitä on vielä tulossa.


Kuulisin mielelläni kommenttejanne. Jos olet joskus ollut aikeissa kommentoida postauksiani, mutta olet jättänyt sen tekemättä - tee se nyt! Kaikkien tähän postaukseen kommentoineen kesken arvotaan reWrap älypuhelimen suojus.



ReWrap on hollantilainen yritys, joka valmistaa kauniita luomulampaiden villasta huovutettuja älypuhelimien, iPadien ja kannettavien tietokoneiden suojuksia. Tuotannossa on käytetty kehdosta kehtoon (cradle to cradle) periaatetta. Sen mukaan jokainen tuotantoprosessin vaihe on arvioitu  kestävän kehityksen näkökulmista. Tuotteet sekä niiden pakkaukset ovat myös täysin biohajoavia, joten niistä ei käyttöikänsä jälkeen luontoa kuormittavaa jätettä. Upeaa designia ja vielä todella ekologisesti toteutettuna. Miten hienoa!

Cilla’s tuo näitä suojuksia ensimmäisenä Suomeen ja sinulla on nyt siis mahdollisuus saada näitä omaksesi ensimmäisten joukossa. 

Cilla’s blogi tulee hieman muuttumaan shopin myötä. Ruokajuttuja tulee edelleenkin, mutta hieman harvemmin. Niiden lisäksi haluan esitellä shopin tuotevalikoimaa ja ihania ihmisiä ja yrityksiä tuotteiden takana. Toivon, että saisitte blogista entistä enemmän insipiraatiota iloisempaan ja rennompaan arkeen, sen alkuperäisen idean mukaan.

Käykäähän rohkeasti kommentoimassa tätä postausta 17.9. mennessä. Palan halusta kuulla ajatuksianne web shopista ja blogin uusista käänteistä. Niin, ja pistäkää ihmeessä sanaa liikkeelle.


Loistavaa viikonloppua!




sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Porkkanakakku kera luumujen

Mira laittoi viestiä alkuviikosta ja sanoi hukkuvansa luumuihin. Luumut ovat parhaimillaan tuoreena puusta syötyinä, mutta koetin keksiä niistä jotain leivottavaakin. Muistin viimesyksyisen Kg-lehden porkkanakakun, johon oli käytetty myös luumuja. Kakku poikkeaa muutenkin perinteisestä porkkanakakusta ja minä vielä tavoilleni uskollisena muuntelin reseptiä hieman lisää. Kakku on todella herkullinen ja sitä tuli tehtyä viime syksynä useamman kerran.


Nämä luumut on niiiiin hyviä

Kakkuun käytetään täysjyväjauhoja, vehnäleseitä ja spelttirouhetta. Nämä antavat sille täyteläisen ja mukavan rouhevan rakenteen. Täysjyväviljojen ansiosta kakku on myös perinteistä versiota kuitupitoisempi. Voita ja tomusokeria ei kuitenkaan säästellä kuorrutuksessa, joten vähäkaloriseksi tätä kakkua ei voi kutsua. Sanotaanko vaikka, että se on sellainen paremman omantunnon herkku.

Kävin hakemassa Miralta ison pussillisen kauniita, punaposkisia luumuja. Vietimme mukavan tovin kuulumisia vaihtaen ja ennätin myös nähdä perheen poikia tämän hetkisissä mitoissaan. Olipa siis mukavaa, että luumupuu oli tuottanut hyvän sadon. Sen ansioista tuli tavattua ihanaa ystävää ja lopputulemana oli herkullinen kakku ja iloinen mieli.







Porkkanakakku kera luumujen

3 munaa
2,5dl ruokosokeria

2dl täysjyvävehnäjaujoja
1dl spelttirouhetta tai spelttimannaa
1dl vehnäleseitä
3tl leivinjauhetta
2tl kanelia
0,5tl kardemummaa
2tl vanijasokeria
0,5tl suolaa

3dl hienoa porkkanaraastetta
2dl pieniksi kuutioksi paloiteltuja luumuja

200g voita

Kuorrutus:

200g voita
150g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
2dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
(1-2tl sitruunamehua)

Voita ja vehnäleseitä kakkuvuoan voiteluun ja jauhottamiseen.
Luumuja ja pähkinöitä kakun koristeluun.

Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Voitele pitkulainen kakkuvuoka ja jauhota se vehnäleseillä.

Vatkaa munat ja sokeri huolelliseti vaahdoksi. Lisää keskenän sekoitetut kuiva-aineet pienissä erissä. Kääntele porkkanaraaste ja luumukuutiot taikinaan. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen voi ja sekoita.

Kaada taikina vuokaan ja kypsennä kakkua uunin keskitasolla noin 40 - 50 minuuttia. Anna kakun jäähtyä hieman ja kumoa se sitten tarjoiluastiaan.

Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään sähkövatkaimella. Voit lisätä sitruunamehua, jos haluat kirpeämmän makuisen kuorrutuksen. Levitä kuorrutus kakun pintaan, kun kakku on täysin jäähtynyt. Kuorrutus sulaa ja imeytyy kakkuun, jos se on lämmin. Koristele kakku luumusiivuilla ja erilaisilla pähkinöillä.

Rauhallista sunnuntai-iltaa ja tsemppiä alkavalle viikolle!