Sunday dinner Soilin ja Riikan vinkkien pohjalta

Perjantainen kauppareissu sai minut tekemään runsaasti heräteostoksia. Jumbon Stockmannin Herkun vihannesosasto oli todella houkutteleva ja suorastaan pursusi toinen toistaan houkuttelevampia kasviksia. Kärryyn päätyi mm. tavallinen- ja raidallinen munakoiso, lehtikaalia, eri värisiä pensaspapuja, kantarelleja, luomusiitakeita ja rehevä nippu timjamia.

Kysyin Cilla's blogin Facebook-tykkääjiltä vinkkejä näiden aarteiden jatkojalostamiseksi. Sain loistavia ideoita sekä Soililta että Riikalta!

Soili ehdotti munakoisoista Pasta alla Normaa, kantarelleista risottoa ja lehtikaalista ja pavuista wokkia kanasuikaleiden ja sipulin kanssa. Wokkikastikkeeksi Soili ehdotti suolaisempaa soijapohjaista makean tai tulisen wokkisoosin sijaan. Soili tunnisti myös kuvassa olevan uusiseelantilaisen Martinborough'n alueen pinot noir viinin. Hän suositteli viiniä kantarellirisoton kanssa nautittavaksi.

Riikka puolestaan ehdotti lisäämään raaka-aineisiin mm. parmesania ja tomaatteja ja tekemään Melanzane al Parmiggianon. Tomaateista, sipulista, sienistä, pavuista ja parmesanista keitetään kastike, joka laitetaan kaalinlehtien ja munakoisoviipaleiden väliin. Komeus maustetaan kermalla ja mausteyrteillä.

Kummassakin ehdotuksessa oli niin paljon hyvää, että päätin toteuttaa jotakin molemmista. Söimme alkuruoaksi kantarelli- ja siitakerisottoa. Se olikin todellista sienirisottoa isolla S:llä, jossa risottoriisi oli sivuroolissa. Kuopukseni nimittäin innostui leikkaamaan sieniä niin, että niitä riitti. Ehdotin essun pukemista ruoanlaittohommiin, mutta lopputuloksena päällä oli isoveikan ruutupaita ja kaulassa kravatti!

Tein risoton parsarisotto-ohjeen pohjalta, joka löytyy täältä: Parsarisotto. Sienet paistoin valmiiksi etukäteen ja lisäsin ne parsan tavoin loppuvaiheessa. Basilikan korvasin timjamilla.

Tuo viini oli todella oivallinen valinta risotolle. Viini on melko tyyris, lähes 20€ hintainen, mutta täysin hintansa väärti. Maku on erittäin tasapainoinen ja pinot noir -rypäleelle tyypilliset kirsikan, luumun ja mausteiden aromit tulivat hienostuneesti esille. Suosittelen!

Pääruoaksi söimme Riikan ehdotuksen pohjalta muuntelemaani munakoistopaistosta. Söimme vuoan kanssa paahtopaistia, joka yllätyksekseni jäi lähes kokonaan syömättä. Tämä vuoka olisi riittänyt hyvän leivän ja raikkaan salaatin kanssa sellaisenaan.

Melanzane al Parmiggiano (a la Cilla)
4:lle

2 munakoisoa
hyvää oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
8 tomaattia
2rkl tomaattisosetta
2tl kasvisliemijauhetta
1tl kanelia
2tl hyvää merisuolaa
mustapippuria
kourallinen basilikanlehtiä
1,5 (n. 200g) mozzarellajuustoa
50g parmesaanijuustoa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pese ja siivuta munakoisot pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi. Ripottele munakoison leikkuupinnalle suolaa ja jätä ne "itkettymään". Kuori ja leikkaa valkosipulinkynnet pieniksi kuutioksi. Pese ja leikkaa tomaatit kuutioksi (kannat voit heittää roskiin).

Kuumenna tilkka oliiviöljyä kattilan pohjalla ja lisää valkosipulit. Kuullota valkosipuleita, mutta varo etteivät pääse ruskistumaan ja palamaan. Lisää tomaattikuutiot, tomaattisose, kasvisliemijauhe, kaneli, merisuolaa ja mustapippuria. Jätä tomaattikastike hiljakseen kiehumaan kannen alle, välillä hämmentäen.

Pyyhi munakoisoista suolat ja pintaan noussut neste pois. Grillaa tai paista paistinpannulla pehmeiksi. Leikkaa mozzarellajuustot siivuiksi ja raasta parmesanjuusto. Puhdista ja leikkaa basilikanlehdet pienemmiksi suikaleiksi.

Tarkasta tomaattisoosin maku ja lisää basilika ja tarvittaessa mausteita. Öljyä pienehkö uunivuoka. Laita vuoan pohjalle tomaattisoosia ja tämän päälle kerros munakoisosiivuja. Lisää mozzarellasiivut munakoisojen päälle ja seuraavaksi kerros tomaattikastiketta. Jatka raaka-aineiden latomista vuokaan kerroksittain niin, että viimeiseksi jää kerros tomaattikastiketta. Ripottele lopuksi parmesaaniraaste pintaan.

Gratinoi vuokaa uunissa noin 30-40 minuutin ajan. Uunin lämpötilaa kannattaa nostaa loppuvaiheessa 200 asteeseen, jotta saat kauniin värin vuoan pintaan. Ota vuoka pois uunista ja anna vetäytyä hetken ennen tarjoilua.


Kiitos Soili ja Riikka huippuvinkeistä! Cilla'sin keittiön "herkkulahjat" laitetaan teille kiitokseksi postiin pikimmiten. Laittaisitteko osoitteenne sähköpostiini tätä varten, kiitos. 

Hyvää viikkoa myös kaikille lukijoilleni, muistakaahan herkutella satokauden kasviksilla!

Säveliä syksyn sisustukseen

Kävin viime viikolla Tukholmassa Formex-messuilla. Formex sisustus- ja lahjatavaramessut järjestetään kahdesti vuodessa ja elokuussa pidettävillä esitellään syksyn ja talven trendejä ja uutuuksia. 

Sisääntuloaulaan oli pystytetty Helsinki World Design Capital 2012 vuoden kunniaksi Moi Moi Helsinki -niminen lounge. Siellä oli esillä suomalaisia design-klassikoita sekä uusien suunnittelijalupauksien töitä. Marimekon kankailla päällystetyt istuinkuutiot oli varusteltu "Ole hyvä ja istu" -kylteillä. Paikalla oli myös bandi, joka lauloi suomalaisia iskelmäaarteita. En tullut kirjoittaneeksi bandin nimeä ylös, mutta muistelisin että se oli osuvasti Kekkonen. Hyvä Suomi!

Mielestäni trendeissä oli näkyvillä vain hienovaraisia muutoksia viime syksyiseen messuun verrattuna. Maalaisromanttisuus ja vintage-henki olivat vieläkin esillä, mutta eivät enää niin isossa roolissa. Luonnonmateriaaleja näkyi entistä enemmän ja esimerkiksi nahkaiset tyynyt ja matot nousivat selvästi esille. Tekstiileissä näkyi muutenkin paljon luonnonkuituja, kuten villaa ja pellavaa.

Himlan syksyn värit tulivat upeasti esille paksuissa pellavatekstiileissä.

Jos varastossasi seisoo vanha rautasänky, nyt on oikea aika kaivaa se esille. Sänky somistetaan runsaalla määrällä eri värisiä tyynyjä ja huopia. Viereen sijoitetaan pieni pöytä teemukia ja kirjaa varten ja syysiltojen käpertymisnurkkaus on valmis!

Liinavaatteet ovat nyt yksivärisiä. Esillä oli runsaasti harmaan eri sävyjä, valkoista ja nudea. Ohut ja valmiiksi ryppyinen, ns. pesty pellava näytti olevan suosittu materiaali lakanoissa. Ihana materiaali, joka hengittää hyvin, eikä tarvitse mankelointia pesun ja kuivauksen jälkeen.

Paisley-kuvio on minun kestosuosikkini ja se on vahvasti esillä myös tulevana syksynä ja talvena

Maalaisromanttisuuden toinen ääripää, musta-valkoinen minimalismi, on myös hieman hiipumassa. Vähäeleisyyttä saa nyt värittää ja rehevöittää hienovaraisilla sävyillä ja pehmeillä materiaaleilla. Sisustuksessa voi huoletta rönsyillä. Erilaisia etnisiä vivahteita on tulossa paljon, tosin pohjoismaisen vähäeleiseen makuun sovitettuna.

 Koristetyynyt olivat nyt todellakin koristeltuja!

Bloomingvillen värikkäitä tilkkutäkkejä ja ihania peace-tyynyjä.

Bloomingvillen keittiöaarteita syksyn sävyissä.

Rie Elise Larsenin iloa ja energiaa pursuavia värejä sekä helyyttävää grafiikkaa lastenhuoneeseen.

Mustavalkoista väripalettia voi lämmittää vaikkapa lämpöisellä keltaisella

Luomu- ja eettisesti tuotettu puuvilla sekä bambukuidut tekevät kovaa vauhtia tuloaan.

Oih, mitä kaikkia ihanuuksia syksy ja talvi tuovatkaan tulessaan. Oletko sinä jo laittanut kotiisi syksyn sävyjä? Entä oletko jo sytyttänyt ensimmäiset kynttilät?

Lähdenkin tästä samantien kaivelemaan kynttilävarastoa ja putsaamaan pölyt pois tuikkulyhdyistä. Aurinkoista elokuun viikkoa!

P niin kuin piiras

Suolaisia piiraita ei ole tullut leivottua miesmuistiin. Nyt tuli tarve kokeilla miten kantarellit toimivat kesäkurpitsan ja sinihomejuuston kaverina piiraassa. Samalla vaivalla leivoin myös marjapiirasta. Mustikoista on tänä kesänä ylituotantoa ja päätin auttaa anoppini säilöntähaasteita yhden piiraan verran. Suvun pakastimet alkavat nimittäin olla jo täpösen täynnä, mutta marjoja on vielä metsässä yllin kyllin.

Suolainen piiras on oma muunnos tekemistäni piiraista. Marjapiiraaseen halusin jotain muuta kuin sen perinteisen kermaviilikuorrutuksen. Kokeilin Leila Lindholmin Vielä yksi pala -kirjasta sekamarjapaistosta, jonka muunsin piiraaksi. Sen juju on runsaassa marjamäärässä. Sen huomaa marjojen upeasta, parfyymisesta tuoksusta, joka lehahtaa uuniluukun avauksen jälkeen keittiöön.

Kantarelli-kesäkurpitsapiiras

Taikina: 
125g voita

2dl vehnäjauhoja
2dl täysjyvävehnäjauhoja

1rkl kylmää vettä

ripaus merisuolaa ja mustapippuria

Täyte: 

1 keltasipuli

1l kantarelleja

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

pieni nippu tuoretta salviaa

100g sinihomejuustoa

125g ranskankermaa

1dl maitoa

2 kananmunaa

ripaus merisuolaa ja mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Nypi voi ja vehnäjauhot sekaisin. Lisää tilkka kylmää vettä ja suola, ja sekoita taikina kiinteäksi palloksi. Laita taikinapallo hetkeksi jääkaappiin kiinteytymään.

Leikkaa sipuli ja kesäkurpitsa kuutioksi. Puhdista ja paloittele suuret kantarellit pienemmiksi paloiksi. Pienet kantarellit käyvät piiraaseen sellaisenaan.

Kuullota sipulia pannulla ja lisää hetken kuluttua kantarellit. Anna paistua rauhassa keskilämmöllä, kunnes ovat vetäytyneet noin puoleen alkuperäisestä määrästä. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja anna niiden hieman pehmetä pannulla. Leikkaa salvianlehdet pienemmiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. Mausta ripauksella merisuolaa ja mustapippuria.

Ota taikinapallo jääkaapista ja painele se tasaisesti piirasvuoalle. Laita pohja uuniin paistumaan noin 10 minuutiksi.

Leikkaa sinihomejuusto pienehköiksi paloiksi. Sekoita kulhossa ranskankerma, maito ja kananmunat. Lisää merisuolaa ja mustapippuria.

Ota piiraspohja uunista. Levitä kantarelli-kesäkurpitsaseos pohjan päälle. Asettele juustopalat tasaisesti piiraan pinnalle ja kaada lopuksi ranskankerma-kananmunaseos päälle. Paista piirasta uunissa noin 20-30 minuuttia, tai kunnes se on hyytynyt ja saanut kauniin värin pintaan. 

Marjapiiras 

pienehkö piirasvuoka (esim. 20 x 30cm suorakaiteen mallinen)

Taikina:

150g voita

3,5dl vehnäjauhoja

1,5tl vaniljasokeria

1,5tl leivinjauhetta

1 luomusitruunan raastettu kuori

ripaus hyvää merisuolaa

1dl raaka-ruokosokeria

1,5dl kuohukermaa

1,5dl kookoshiutaleita

Täyte:

1l mustikoita

0,5l vadelmia (punaherukatkin käyvät hyvin)

(ripaus raaka-ruokosokeria)

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Nypi voi vehnäjauhon, vaniljasokerin, levinjauheen, sitruunankuoriraasteen, sokerin ja suolan kanssa sekaisin. Lisää kerma pienissä erissä joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää lopuksi kookoshiutaleet ja sekoita hyvin. 

Ota 1/3 taikinasta eroon ja levitä loput piirasvuoalle pohjaksi. Laita mustikat pohjalle ja vadelmat pinnalle. Ripottele halutessasi vielä vähän sokeria marjojen pintaan. Murustele loput taikinasta sattumiksi piiraan pinnalle. Kypsennä marjapiirasta uunissa keskilämmöllä noin 25 minuutin ajan, tai kunnes se on kullankeltainen.

Kiitos Anoppi-kulta kun jaksat kerätä näitä aarteita meille! Herkullista viikkoa kaikille!

Äiti tarvitsee lisää kuvausreksvisiittaa!

Kukkuu!

Voi pojat mikä juusto!

Kotiin saapuessani rappusella odotti pussillinen kantarelleja. Mökkituliaisia naapureiltani. Vähän myöhemmin toinen naapurini toi ison kimpaleen mascarpone-gorgonzolajuustoa. Pyysi kokeilemaan millaisia annoksia siitä syntyisi.

Meitä on lykästänyt naapureiden suhteen. Ruokaraaka-aineita ei pelkästään lainanta niiden äkillisesti loppuessa, vaan herkkuja myös jaetaan sopivan tilanteen tullen. Tunnustettakoon myös se, että juustoilla minua hemmotteleva naapurini kuuluu perheeseen, jossa maahantuodaan taivaallisia juustoja useasta eri Euroopan juustomaasta. Lucky me! 

Mascarpone-gorgonzola on minulle ihan uusia tuttavuus. Juustossa on kauniina kerroksina gorgonzolaa ja mascarponea. Gorgonzolan takia sitä ei voi luokitella tuorejuustoksi, mutta mascarpone tekee koostumuksesta lähes kermaista. Gorgonzolan pehmeyden ansiosta juusto on aina kauniin valuvaa ja valmista syötäväksi suoraan jääkaapista.

Mielestäni se on parhaimmillaan herkuttelujuustona, vaikkapa pienten täysjyväkeksien kanssa. Maku on todella mielenkiintoinen. Mascarponen hapokas raikkaus taittaa gorgonzolan suolaisuutta mukavasti, mutta jälkimakuna suuhun jää kuitenkin sinihomejuuston maku.

Googlaamalla selvisi, että juustoa käytetään maailmalla myös ruoanlaitossa. Sitä oli käytetty yleisesti esimerkiksi pastakastikkeissa ja piiraissa. Päätin kokeilla sitä peruna-kanttarellipaistoksessa. Juusto toimi siinä hyvin, varsinkin tuon kermaisen koostumuksen ansiosta. Vuoka tuli syötyä viimeistä nokaretta myöten.

Löysin Stockamannin Herkusta pieniä siikoja. Olivat vain noin 15 - 20cm:n pituisia ja houkuttelivat halstraamaan kokonaisina. Tein siikojen pintaan viiltoja, maustoin merisuolalla, mustapippurilla ja sitruunanmehulla. Siikojen mahat täytin tuoreiden yrttien seoksella. Käytin tähän tarkoitukseen sitrusbasilikaa, sitrustimjamia sekä persiljaa.

Peruna-kantarellipaistos

4:lle

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Yrttiöljy perunoille

kourallinen tuoreita yrttejä - kuten basilikaa, timjamia ja salviaa

1,5dl oliiviöljyä

1tl suolattuja kaprismarjoja (tavallisetkin käy)

1tl dijonsinappia

1tl punaviinietikkaa

1 pieni valkosipulinkynsi

puolikkaan sitruunan mehu

hyvää merisuolaa

rouhittua mustapippuria

Sekoita yrittiöljyn ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi öljykastikkeeksi. Tarkasta maku ja lisää suolaa tai happoa sitruunanmehun avulla tarvittaessa. Voit myös lisätä öljyn määrää, jos kastike jää liian paksuksi. 

10 keskikokoista kiinteää perunaa

hyvää merisuolaa

rouhittua mustapippuria

Kuori perunat ja viipaloi ne tasakokoisiksi siivuiksi. Kuivaa siivut talouspaperilla ja asettele laakean, matalareunaisen uunivuoan pohjalle. Ripottele merisuolaa ja mustapippuria päälle. Levitä lopuksi yrittiöljy perunoiden päälle ja laita ne uuniin kypsymään noin 20 minuutiksi.

Kantarelli-sipuliseos

3 uudensadon sipulia

1l kantarellejä

rypsiöljyä

hyvää merisuolaa

rouhittua mustapippuria

Gorgonzola-mascarponea tai sinihome-tuorejuustoa

Puhdista ja leikkaa sipulit pieniksi kuutioksi. Puhdista ja paloittele kantarellit pienemmiksi paloiksi. Kuullota sipulit paistinpannulla ja lisää kanttarellit. Paista sekoitusta keskilämmöllä, kunnes kantarellit ovat vetäytyneet. Mausta kevyesti merisuolalla ja mustapippurilla. 

Ota peruna-yrttiöljyvuoka pois uunista ja nosta uunin lämpötilaa 200 asteeseen. Levitä kantarelliseos perunoiden päälle. Lisää tuorejuustoa pieninä nokareina paistoksen päälle tasaisesti sinne tänne. 

Ihanan kesäinen sunnutai-päivällinen perheen kanssa. Ruokaa olisi kyllä riittänyt niille ihanilla naapuruksillekin. Täytyykin laittaa viestejä menemään ja katsoa josko saadaan vielä yhteinen terassi-illallinen aikaiseksi. Aurinkoista viikkoa!