Kyynelkanavien rassausta

Äitienpäivä pitäisi olla kerran kuussa. Ei sen passaamisen takia, vaan siksi, että itse aina muistaisi miten siunattu on äitinä ja tyttärenä. 

Aamu alkoi ihanasti alakerran askareiden ääniä sängystä käsin kuunnellen. Kiittelin jälleen makkarin yhteydessä olevaa wc:tä. Loistavaa, ettei tarvitse jalat ristissä odotella juhlinnan alkamista. 

Ihanan äiti-aamiaisen antimia!

Nautimme äitienpäivälounaan metsäretkellä lähimetsässä. Metsä oli herännyt eloon viimeisen viikon aikana ja siellä oli jo todella vihreää. Pojat pistivät lounaan jälkeen metsä-parkourharkat pystyyn. Hiki tuli kaikille!

Kotipihassakin oli jo kasvunmerkkejä näkyvillä. Esikot rehottivat täydessä kukassa ja puiden ja pensaiden silmut olivat aukeamassa. Tuntuu siltä, että luonto on kirinyt pahasti myöhässä olleen kasvukauden kiinni ennätysajassa. 

Ikäväkseni joudun ilmoittamaan, että yksi pihamme asukkaista, Samu-sirkka on nukkunut pois. Se tapahtyi kylläkin jo kolme vuotta sitten. Hautapaikalle vietiin kuitenkin kukkia heti, kun se paljastui lumen alta. Metsästä löytynyt ruosteinen lokasuojanpätkä toimii hautakivenä. 

Päivälliseksi grillasimme kotipihalla ja tarkoitus oli syödäkin ulkona. Minä vilukissa vinguin kuitenkin viimehetkellä sisälle. Haluan syödä pihvini lämpimässä ja lämpimänä. 

Sain lapsilta uskomattoman ihania omatekoisia lahjoja ja kortteja. Sain myös rakkaan ystäväni Teijan juuri ilmestyneen runokirjan. 

Kirja on Teijan esikoisteos. Runot kertovat äitiydestä ja lapsista, mutta myös vanhenemisesta ja luonnosta. Runoissa käsitellään paljon elämän iloja, mutta myös kipeitä asioita. Useat runojen henkilöistä ja tapahtumista ovat minulle tuttuja ja siksi tämä kirja liikuttaa minua ihan erityisesti. 

Teijan runoja lukiessani tuli kyynelkanavat rassattua huolella puhtaiksi. Olen todella ylpeä Teijasta ja kiitollinen siitä, että hän on julkaissut tämän teoksen! Loistavaa Teija!

Ihaninta toukokuista äitienpäivän iltaa kaikille ystävilleni!